miks kaikki on taas sekasin mun päässä? pakokauhu tuntuu nousevan jostain takaraivosta, onko tää sittenkään järkevää, se tuntuu kyllä hyvältä ja kai oikeeltakin, mutta miksi epäilen? kaikenhan pitäis olla hyvin. rakastan ja olen onnellinen mutta kuitenki tuntuu niinku joku ei olis kohdallaan tässä.

epäilys ja pelko, miks ne nyt nostaa päätään, pelkäänkö että kaikki ei mene niinkun on suunniteltu, no eihän se koskaan mene. kai se on niin että teen taas jottain väärin, vaikka yritän olla tekemättä. mut miks en voi itelleni mittään? koska oikeesti rakastan ja haluan olla sun kanssa yhdessä. ja kuitenkin teen niin väärin sua kohtaan. ei sitä aina voi alkoholin piikkiin laittaa, pakkohan mun käytökselle on joku muukin syy olla. haluunko oikeesti sittenkään sitoutuai, vai haluunko elää omaa elämää.. en tiedä ja tuntuu niin väärältä sua kohtaan kun en ole selvillä omista ajatuksistani tai haluistani. kun en halua loukata, oikeasti en halua