sä satutit mua pahemmin kuin kukaan koskaan.  en tiedä kuinka voin antaa sulle anteeksi. kai susta sitten tuli niin tärkee osa mun elämää. sait mut satuttamaan itteeni, sun takia menetin pikkuhiljaa saavani uskon rakkauteen. sä sait mut luottamaan, vaikka se on niin helvetin vaikeeta. ja petit mut, siinä meni se vähäinen usko ihmisiin. ennää en tiiä ketä tai mitä voin uskoo, mitä voin puhhuu, kääntyykö se taas mua vastaan... luottamus on niin vaikea asia.. joskus tuntuu että voi taas luottaa, muuri sulaa, ja päästän liian lähelle.. ja joudun pettymään. miksi ei voi luottaa? johtuuko se siitä kun on itellä niin sulkeutunut ja vainoharhainen mieli? tiedän, kaikki ei ole hyvin, kuitenkaan en voi tehdä mittään, olen niin heikko. liian usein satutettu. vaikka muut ei sitä huomaa, olen niin hyvä olemaan muuta kuin oikesti olen. se on tämä kuori, sisäänsä kätkee herkän ja pelokkaan lapsen